Majavapeijaiset & hukkahetket

Perjantaina saatiin Mapsun kanssa kylään vieraita, oli mun serkku ja muutama sen kaveri jänismetsällä täällä korvessa niin lupasin tehdä niille majavaa mitä meillä oli Mapsun toimesta pakkasessa! Ikinä siis en oo moista elukkaa tehnyt mutta iso pata oli täysi ja lopuksi siellä pohjalla killui kolme ruokalusikallista enää jäljellä joten ilmeisesti onnistuin! :) Jos joku on innokas samoilija ja moisen möykyn metsästäjä niin tässä tulee Pullukan ohje:

Majavan liha suikaloitiin kohmeisena (jäisenä) käristyksen muotoon (1,5-2kg), se liha kannattaa nylkemisvaiheessa (onko se oikea oppinen sana edes en tiedä) irroittaa luista, jos luut jättää lihaan kiinni käristyksen vuoleminen on helvetillistä ja ennen kaikkea se liha tekeytyy sitkeämmäksi. Näin oon lukenut joten uskokaa pois.
Sitten menet ALKOon, ostat hyvää ja laadukasta olutta. Paistat isossa määrässä voita, koska voita ei voi ikinä olla liikaa, lisäät siihen voihin valkosipulia (1rkl). Joko tahnaa tai sitten itse pilkottua tuoretta. Mausteina mä käytin valkosipulin lisäksi hieman chilitahnaa (1tl), pippurirouhetta reilusti, suolaa reilusti, timjamia (1rkl) sekä 1 rkl Dijon-sinappia. Lopuksi kaadoin pataan sitä olutta noin 2,5dl ja laitoin kannen päälle, annoin hautua 10-15min ihan tosi pienellä lämmöllä. Ennen tarjoilua lisäsin persiljaa :) 

Siihen kylkeen tein lisäksi itselleni Karjalanpaistin, koska en syö riistaa, pesto-mozzarellaciabattoja jotka paistoin niin ikään valkosipulivoissa ja sitten oli jälkkäriksi joku valmis kakku pakkasosastolta. Nam nam! Harmi kun en muistanu ottaa niitä kuvia illan tarjoiluista, blogit on kyllä ihan p*skaa luettavaa jos ei oo kuvia. Lupaan ottaa seuraavissa peijakaisissa! Tosin lauantaina rapsakkuudesta selvinneenä voin todeta että saatte odottaa niitä bileitä ens syksyyn, oli muuten pikkusen petollista tuo viini pitkästä aikaa..

Eilen Mapsu kävi metsällä ystävänsä Teron ja 5kk ikäisen dreeverin kanssa tuolla Louhivaarassa, Juuassa, ja siellä tuli pieni susiäksidentti. Noin 10m päästä ihmisestä pikku-Peetu joutui pantasuden hampaisiin, muun lauman seuratessa tilannetta tiiviisti taimikon puolella, lopulta Tero sai Peetun kohtuu ehjänä takaisin mutta mikä parasta - sudet eivät edes säikähtäneet, ne rauhassa jolkottelivat noin 40m päähän ja jäivät seuraamaan tilannetta. Käsittämättömintä varmaan oli se että herrat oli ampuneet vielä kolme laukausta ennen susien ilmaantumista, kun teeripassissa olivat.. Eli laukaukset ei säikyttäneet niitä vaan voisiko puhua sanasta "houkuttelivat" ne paikalle?
Mä oon jotenkin nyt kokenu hirveän raskaana tän asian, meidän lenkkimaastot (7km kylältä) on täysin susien valtaamaa aluetta tällä hetkellä ja Irwinin metsästyskausi loppui eilen kun seinään, sitä en enää päästä sinne tötteröimään! Vaikka Sir Öhvin eilen tyynesti totesikin mulle; "Hei mamma, heitä mut susille niin mä palaan laumanjohtajana takaisin."

Eiliseen päivään asti oon ollu kohtuu neutraali näiden susiasioiden kanssa, en oo kiihkoillut, vihannut tai sen enempää niitä suojellutkaan mutta eilen mietin pitkään tulevaa kantaani koska tää varmasti herättää valtavan keskusteluryöpyn täällä käpykylässä samantien. Ja niinhän sen pitääkin tehdä, sosiaalisen median painostus merkitsee nykyisin puolta näissä päätöksissä ja mielestäni sen vaikutusta pitää hyödyntää 110%. Fakta kuitenkin taitaa olla se että 250 susiyksilöä KOKO Suomessa on kusetusta jos täällä Juuassakin niitä on jo 12? Kyllähän tällänen eilinen tapaus kuvastaa hyvin sitä että ei kauaa seurakoira cockerikaan pysy tossa jalan juuressa kun lähdetään kunnolla metsään lenkille, ei jää muuta kun korvahuput & metsäpuvut mättäälle ja muuta ei tunnin päästä rättikorvista enää jäljellä olekkaan kun sulkijalihakset suon reunassa. Onneksi on koirapuistohanke vetämässä, pitää lisätä vaatimuksiin vielä "varustettava sähköllä".
Tuleva talvi näyttää kuinka paljon koiria rupeaa häviämään, kuinka läheltä asutusta ja meneekö samalla muutama pikkulapsikin parempiin suihin kun koittaa oikeasti kovat ajat.